Uusi vuosi! Mikä?

Vaihtuuko uusi vuosi todella 31. joulukuuta? Ei. Se ei vaihdu koskaan. On vain päätetty, milloin ihmiset voisivat vetää päänsä täyteen, pelätä "milleniumia", lihavien tehdä lupauksia itselleen laihduttaa, kun ensin vetävät mahansa täyteen uudenvuoden aattona. Huijausta. Ilman uutta vuotta ihmiset saattaisivat jopa pitää kiinni lupauksistaan. He ymmärtäisivät, ettei ole uutta vuotta, on vain jana, jonka alussa synnytään, lopussa kuollaan pois, lihavana tai laihempana.

Miksi 31.12. ammutaan raketteja taivaalle? Nähdäksemme värejä ja kuullaksemme pamauksia? Muistuttamaan sodasta? Luodaksemme katseemme taivaalle, unohtaaksemme kaiken olennaisen, yhdessäolon? Miksi kukaan haluaisi kuulla sodan ääniä? Ne pelottavat ihmisiä. Minua ainakin. Onhan taivaalla tähdet. Mieluummin minä niitä katson seuralaiseni kanssa kuin tulitusta, joka muistuttaa värikästä ohjushyökkäystä.

"Ilotulituksen" kanssa saman efektin luo "kaikkien paras kaveri" televisio. Näemme värejä, kuulemme ääniä, mutta harvemmin tunnemme mitään.

Sielunvaelluksesta ei voi varmasti tietää. En usko siihen, tällainen kyyninen kun olen, mutta olen huomannut yhteneväisyyksiä kuolleiden runoilijoiden teksteissä omieni kanssa. Ehkä menneet runoilijat vain elivät samoja tunteita ja kokemuksia elämässään kuin minä omassani. Mene ja tiedä. Eikä sillä ole väliä, syntyykö uudestaan vai ei. Jos on tyytyväinen nyt, ylpeä tunteestaan, se riittää.

Ei siis hyvää uutta vuotta, vaan hyvää elämää, hyvää tätä päivää, sitä me nyt elämme.