Milloin ajattelit tulla esiin valoisasta kolostasi ja avata pimeydestä umpeen muurautuneet silmämme? Milloin ajattelit alkaa lämmittää ihoamme, jota talven pakkasilla lämmittivät vain intiimit kohtaamisemme vastakkaisen sukupuolen kanssa? Milloin tuot värit jälleen puihin, nurmikkoon, taivaalle, värit mieleemme mustaa korvaamaan?
Tuletko selitellen ja anteeksi pyydellen, että olet myöhässä vai tuletko ylväästi, mutta yllättäen? Sanotko talven olleen unta, sanotko sen olleen pelkkää unta? Pelastatko hankiin hukkuneet ja metallipylväisiin kiinni jäätyneet ihmiset? Sulatatko vihdoin sydämemme, sillä talvi teki niistä kankeita ja raskaita? Opetatko meidät jälleen luottamaan siihen, että huomenna on parempi päivä, vaikka tänään katselimme alas asfalttiin parvekkeen reunalta? Annatko valon tulla, kestää läpi yön, näyttää mistä olemme tehty, näyttää miksi olemme täällä?
Annatko meidän yhtyä puolisoidemme kanssa lämpimissä kesäöissä, kun joki virtaa vierellämme huolettoman tietämättömänä talvesta, joka sen jälleen tulisi jäädyttämään? Teetkö sopimuksen talven kanssa, että voit tänä vuonna tuoda hymyä kasvoillemme hieman pidempään? Teetkö diilin Syksyn Ankeuden kanssa, jotta se saapuisi viemään hymyt kasvoiltamme hieman myöhemmin?
Katseletko meitä hymyillen heitellessäsi sulojasi maahan, ilmaan ja joka puolelle meidän iloitessa vailla huolta huomisesta? Lupaatko lähteä vaivihkaa niin, että jäisimme sinua mahdollisimman vähän kaipaamaan? Jäämme kaipaamaan, kun Herra Kylmä jälleen saapuu. Saapuu ja vie pois sen, mitä odotimme, mistä nautimme ja mitä rakastimme. Lämmön ilmassa ja lämmön sydämessä.
Tuletko selitellen ja anteeksi pyydellen, että olet myöhässä vai tuletko ylväästi, mutta yllättäen? Sanotko talven olleen unta, sanotko sen olleen pelkkää unta? Pelastatko hankiin hukkuneet ja metallipylväisiin kiinni jäätyneet ihmiset? Sulatatko vihdoin sydämemme, sillä talvi teki niistä kankeita ja raskaita? Opetatko meidät jälleen luottamaan siihen, että huomenna on parempi päivä, vaikka tänään katselimme alas asfalttiin parvekkeen reunalta? Annatko valon tulla, kestää läpi yön, näyttää mistä olemme tehty, näyttää miksi olemme täällä?
Annatko meidän yhtyä puolisoidemme kanssa lämpimissä kesäöissä, kun joki virtaa vierellämme huolettoman tietämättömänä talvesta, joka sen jälleen tulisi jäädyttämään? Teetkö sopimuksen talven kanssa, että voit tänä vuonna tuoda hymyä kasvoillemme hieman pidempään? Teetkö diilin Syksyn Ankeuden kanssa, jotta se saapuisi viemään hymyt kasvoiltamme hieman myöhemmin?
Katseletko meitä hymyillen heitellessäsi sulojasi maahan, ilmaan ja joka puolelle meidän iloitessa vailla huolta huomisesta? Lupaatko lähteä vaivihkaa niin, että jäisimme sinua mahdollisimman vähän kaipaamaan? Jäämme kaipaamaan, kun Herra Kylmä jälleen saapuu. Saapuu ja vie pois sen, mitä odotimme, mistä nautimme ja mitä rakastimme. Lämmön ilmassa ja lämmön sydämessä.
P.S. Syksyn tullessa sydän jäätyy, kovettuu ja todennäköisesti särkyy. Kesä, olet todellisin uni, syksy painajaista, talvella toivot, ettet heräisi kunnes kevät tulee kainosti sinua ravistelemaan sängystäsi herätäksesi jälleen. Tuot kaiken sen takaisin, minkä Talvi meiltä raa'asti vei pois. Aikanasi, jolloin valheet muuttuvat totuuksiksi, jotka näyttävät uuden tien, joka värjäytyy kultaiseksi Auringon loisteesta. Lämmin tuuli luo hiljaisuuden säveliä, hiljaisuuden, joka rikkoo Surulta siivet ja antaa valolle mahdollisuuden. Kesä, tulisit jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti