perjantai 4. tammikuuta 2008

Elämä - Lusikkapurolaisen nuoren miehen ja naisen elämänkaari

Teinivuodet
Ensin vedetään ensimmäiset kännit. Riippuen viinan määrästä joko oksennetaan tai sitten oksennetaan myöhemmin. Puristellaan tyttöjen perseitä. Verrataan omaa munaa toisten munaan kunnes huomataan sen olevan isoin kaikista. Tytöt sanoo, että olet iso, vaikka olet ruumiinrakenteeltasi hoikka. Opetellaan kondomin käyttö jo hyvissä ajoin sopivan ihastuksen kanssa. Sitten löydetään ruma nainen baarista ja tehdään sille kännissä lapsi tai löydetään kaunis nainen baarista ja hoidetaan seksi huolella ja ehkäisy myös. Kumma kyllä hyvännäköisiä yksinhuoltajia harvemmin näkee.
"Ei niin kovaa Amis, mä voin tulla raskaaksi." "Mullahan on kondomi." "Mutku mä olin kerran yhden kaa ja sit mä tulin raskaaks vaik sillä oli kondomi." "Menikö se sit rikki?" "Mikä?" "No, kondomi." "En mä tiedä, se oli tosi ärsyttävä tyyppi, mut sit mä pidin sen lapsen, koska silloli ihana Wunderkuusi sen Korollassa."
Ei näin.

Teinivuosien jälkeen
Vaikka ihminen pitää lapsista niin mikä sitä pakottaa niitä tekemään ennen neljättä vuosikymmentä? Raskaus tappaa useimmat naiset. Ei vain fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti. "En mä nyt voi siis ENÄÄ satsata muhun, kun mulla on noi lapset." "Milloin panostit?" kysyy Amis Kawasaki, ja saa huudot peräänsä ennenkuin starttaa Korollan, joka tällä on ollut jo seitsemän vuotta. Ja vieläkin keskustassa talvipakkasilla sutii. Kova peli perkele.
Arvostan naisia, jotka ovat ylpeitä lapsistaan. Heitä vain ei ole. Voin kuvitella heidän katsovan oman elämänsä korviketta pikku Pettu-Leipää, ei sympatiaa heru. Ja näin saa maailma jälleen omakseen uuden nuoren kapinallisen, joka ei koskaan osta Korollaa.

Välipuhe
Mitäs pidätte? Pointtihan on siinä, että lapsien ei saa antaa viedä omaa elämää, ja helpoiten se käy sillä ettei hanki lapsia. Itse en ainakaan kovin helposti anna paskavanhempieni geeniperimää eteenpäin, paitsi ehkä sitten jos saankin kuulla olevani adoptoitu. Sitten voisin harkita asiaa.

Neljänkymmenen jälkeen...
Miehestä on tullut maitoa, nainen on pysynyt itsepintaisena. Kävellään samanlaiset tuulipuvut ja huomioliivit yllä keskustassa tietämättä miksi ja katsotaan koruliikkeen ikkunaa silmät killillään. Mies miettii riittääkö hänen rahansa koruun, jota vaimo killistelee. Hän tajuaa huolensa olevan turha, sillä vaimolla ei ole mitään yhtä kaunista päällepantavaa. Hän ajattelee, "miksi ostaa kallis koru, jos on pukeutunut jätesäkkiin", muttei sano sitä vaimolleen. Jos mies on kapinoivaa sorttia voi hänellä olla erilainen pipo. Noustaan mainoksen perusteella ostettuun farmari-Wolksvakoon, joka on kurainen. "Ei sitä vielä voi pestä. Jouluna vasta." Eletään ja Kuollaan onnettomana. Ei näin.

Välipuhe II
Jos parisuhde alkaa nyppimään, tee siitä itsesi näköinen tai vaihda vastapuolta. Osta vanhankarhea Chevrolet ja käy katsomassa sukkahoususääret paviljongilla, ja ota vaikka olut, jos siltä tuntuu. Mutta älä jumalauta löydä itseäsi nelikymppisenä keskeltä kaupungin keskustaa tiiraamassa näyteikkunoita huomioliivi ja suhiseva tuulipuku päälläsi! Ylireagoin, mutta varoitus ei koskaan, hyvät ihmiset, ole liian julma.

Elämöintiä haudassa
Kuvittele sopivin väliajoin itsesi hautaan. "Teenkö nyt sitä mitä todella haluan tehdä? Olenko ihmisen kanssa, joka todella tekee oloni hyväksi?" kannattaa kysyä. Jos mietit asiaa, ja vastaat rehellisesti itsellesi "kyllä" niin okei, hieno juttu. Jos et vastaa mitään tai "ei", ei elämä ole mallillaan, joten muuta se. Nyt heti! Tuulipuku toimikoon varoittavana esimerkkinä ja näin loputtomana motivaation lähteenä.

Päätöslauselma
Joten, toivottavasti opit jotain. Voit ylistää kirjoittajaa tai vaihtoehtoisesti haukkua tämän sopivaksi katsomallasi tavalla moisen propagandan levittämisestä. Jälkimmäisessä tapauksessa laita tuulipuku yllesi, älä unohda huomioliiviä, hae lapsesi tukiopetuksesta Wolksvakolla, parkkeeraa kotipihalle päästyäsi Korollan viereen ja teeskentele olevasi elämässäsi onnellinen. Hyvää yötä.

Ei kommentteja: