Rahanahneet

Vihaan köyhyyttä. Enemmän vihaan kuitenkin päivätyötä, vapauden muuttamista rahaksi, työn tekemistä toiselle. Vapaus voi olla vankila. Yhtäkkiä mahdollisuuksia onkin rajattomasti ja oikeaa tietä ei tahdo löytää mistään. Rakkautta ja kiintymystä ei voi ostaa, eikä tunnetta, että toteuttaa todellista itseään. Joku voi saada tunteen ostamalla joka aamu kioskilta lehden herättyään yhdentoista jälkeen aamulla, joku voi tehdä työtä koko päivän ja silti tuntea olonsa riittämättömäksi ja turhautuneeksi.

Ihmiset ostavat työstä saamillaan rahoilla viinaa, jotta he unohtaisivat huonon päivätyönsä. He eivät koe, että muitakin mahdollisuuksia olisi ja jäävät paikalleen, unohtavat liekkinsä ja unelmansa.

Raha tuo onnen, jos osaa olla onnellinen ilman rahaa. Se vie nälän ja maksamattomat laskut pois pöydältä. Raha ei itsessään tuo onnea. Ajatus on todella mustavalkoinen, vähän kuin pelkkä kaupassa käynti riittäisi täyttämään päivän kaikki tarpeet. Ihminen ja tunteet olivat ennen rahaa. Raha ei saa tulla parisuhteen väliin, sillä rahasta riiteleminen keino ohittaa todellisia ongelmia. Jos raha tulee riidanaiheeksi, on ongelman juuret jossain aivan muualla. Onni on enemmän kuin raha. Raha on lumi maassa, kun Onni, Aurinko, sulattaa sen kesäisin pois. Raha on tavaroiden arvo numeroina, kylmä pala metallia, kun tunteet ovat lämmin koivunlehti auringonpaisteessa.

Arvoisa Kesä

Milloin ajattelit tulla esiin valoisasta kolostasi ja avata pimeydestä umpeen muurautuneet silmämme? Milloin ajattelit alkaa lämmittää ihoamme, jota talven pakkasilla lämmittivät vain intiimit kohtaamisemme vastakkaisen sukupuolen kanssa? Milloin tuot värit jälleen puihin, nurmikkoon, taivaalle, värit mieleemme mustaa korvaamaan?

Tuletko selitellen ja anteeksi pyydellen, että olet myöhässä vai tuletko ylväästi, mutta yllättäen? Sanotko talven olleen unta, sanotko sen olleen pelkkää unta? Pelastatko hankiin hukkuneet ja metallipylväisiin kiinni jäätyneet ihmiset? Sulatatko vihdoin sydämemme, sillä talvi teki niistä kankeita ja raskaita? Opetatko meidät jälleen luottamaan siihen, että huomenna on parempi päivä, vaikka tänään katselimme alas asfalttiin parvekkeen reunalta? Annatko valon tulla, kestää läpi yön, näyttää mistä olemme tehty, näyttää miksi olemme täällä?

Annatko meidän yhtyä puolisoidemme kanssa lämpimissä kesäöissä, kun joki virtaa vierellämme huolettoman tietämättömänä talvesta, joka sen jälleen tulisi jäädyttämään? Teetkö sopimuksen talven kanssa, että voit tänä vuonna tuoda hymyä kasvoillemme hieman pidempään? Teetkö diilin Syksyn Ankeuden kanssa, jotta se saapuisi viemään hymyt kasvoiltamme hieman myöhemmin?

Katseletko meitä hymyillen heitellessäsi sulojasi maahan, ilmaan ja joka puolelle meidän iloitessa vailla huolta huomisesta? Lupaatko lähteä vaivihkaa niin, että jäisimme sinua mahdollisimman vähän kaipaamaan? Jäämme kaipaamaan, kun Herra Kylmä jälleen saapuu. Saapuu ja vie pois sen, mitä odotimme, mistä nautimme ja mitä rakastimme. Lämmön ilmassa ja lämmön sydämessä.

P.S. Syksyn tullessa sydän jäätyy, kovettuu ja todennäköisesti särkyy. Kesä, olet todellisin uni, syksy painajaista, talvella toivot, ettet heräisi kunnes kevät tulee kainosti sinua ravistelemaan sängystäsi herätäksesi jälleen. Tuot kaiken sen takaisin, minkä Talvi meiltä raa'asti vei pois. Aikanasi, jolloin valheet muuttuvat totuuksiksi, jotka näyttävät uuden tien, joka värjäytyy kultaiseksi Auringon loisteesta. Lämmin tuuli luo hiljaisuuden säveliä, hiljaisuuden, joka rikkoo Surulta siivet ja antaa valolle mahdollisuuden. Kesä, tulisit jo.

Huonoin presidentti

Ensi vuosi tuo tullessaan ainakin jotain hyvää. Yhdysvaltain presidentti George W. Bush saa lähtöpassit Valkoisesta Huussista. Toivottavasti uusi presidentti olisi nainen. Suuret valtion talousvarat käyttöönsä saava mies ei vallantuskissaan kovinkaan järkevä voi olla, mistä Bush näytti meille demonstraatiota. Bush ei ole kuin barrikadi tiellä rauhaan ja ympäristönsuojeluun.

Tuleeko Yhdysvalloista valtio täynnä kukanpolttajia? Kun huumeet laillistettaisiin kuten Hollannissa, maailma tulisi perässä. Seuraukset olisivat arvattavissa, mutta kuitenkin, onko mitään pahempaa kuin Bush valtion johdossa?

Ei.

Tie

Olet jokainen asia, mitä itsessäsi pidät hyvänä tai pahana. Älä vastusta niitä. Olet ne. Kasvettuasi ulos uskomuksiesi verkosta, olet vapaa.

Sananselitystä

Katkeruus syntyy, kun ihminen saa tai luulee saaneensa jotain pahaa osakseen ja takertuu siihen. Syyllisyydentunto on takertumista myös. Jos kärsii yhteiskunnan asettamaa rangaistusta, syyllisyys rikokseen ehkä katoaa. Joskus täytyy antaa anteeksi itselleen, koska on itse luonut syyllisyytensä. Epäonni on idealistin keksimä sana, jonka mukaan elämä olisi muka valmiiksi onnellista. Ei se ole. Epäonnikin vain on - kuten elämä - se opettaa ja tekee vahvaksi.

Masennus on tavallaan umpikuja. Et voi tehdä mitään, ja vaikka tekisitkin, et saa siitä samaa iloa, mitä ennen sait. Ystävä voi auttaa. Meillä kaikilla on "valo". Löydä se, käytä sitä, saata ajatuksesi päätökseen, älä jää välituleen. Kipu. Tuntuu hyvältä, kun se tulee oikealta ihmiseltä. Syntymähumala. Sitä ei ole, mutta kaikki sanovat niin kuulostaakseen hauskoilta kuskeilta. Periksiantamattomuus. Tiettyä itsepäisyyttä, jonka harjoittajat saattavat huomata suuren päämääränsä saavutettuaan tehneensä paljon turhaa työtä. Itsepäisyys. Jos tiedät olevasi oikeassa, hyvä, jos väärässä, itsepäisyys on suurinta typeryyttä. Pelko. Varoitus vaarasta, jonka ihminen joskus kuvittelee olevan olemassa. Tiedosta, katso sitä silmiin ja toimi. Yleensä pelko on turha ja rajoittava, ihmisen itsensä luoma vankila. Pettäminen. Oman tahdon toteuttamista, joka loukkaa toista tai toisen tahdon toteuttamista, joka loukkaa itseä. Uskollisuus. Tahdon toteuttamista tai itsensä pettämistä. Usein molempia. Täydellistä parisuhdetta ei ole. Toisen osapuolen kiinnostavuus syntyy eräänlaisesta kitkasta, joka toista viehättää, mikä taas saa tulen lieskumaan. (Perkele, kuulostaa joltain latinosarjalta, mutta tiedätte, mitä tarkoitan.) Epätoivo. Kuvitteellisten seinien rakentamista ympärille. Toivoa ei ehkä ole, mutta aina on ulospääsy.

Sopivasti kaikkea liikaa

Synnyin kuolemaan. Kuolemaan väristen kylmästä, ihon palaessa kipeästi poltteessa. Miten sitten tulenkaan kuolemaan fyysisesti, kirjoitan teille siitä toisesta kuolemasta. Henkisestä kuolemasta.

Mutta ennen sitä, puhutaan teistä arvoisa lukijani. Mitä aiot elämässäsi? Oletko valehdellut itsellesi tänään kaiken olevan hyvin? Et kai, hyvä ihminen kun itsellesi olet. Toisin kuin minä joskus.

Palataan kuolemaan. Kuolla voi siis jo eläessään. Pitkästyttävä pakkoavioliitto tai pakkoneuroosi tappaa ihmisen. Jälkimmäisestä minä tiedän jotain. Sopivasti kaikkea liikaa, ohi oman tahdon, palvellen olematonta. Tyydytystä ei-mistään. Kuolema. Se ei olekaan niin lopullinen kuin väitetään. Fyysinen kuolema toki, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Puhun siis henkisestä kuolemasta. Kuoleman tullessa hiljalleen, sitä ei huomaa, ja sitten olet jo mennyt mustien verhojen taakse, pimeään. Tappanut itsesi henkisesti tai fyysisesti. Jälkimmäisessä tuskin olet sitä itse todistamassa, käytännössä et ensimmäisessäkään.

Jokin kuitenkin saa meidät pois sieltä pimeästä. Se ei ole Jumala, se on asia joka meissä kaikissa on, on aina ollut. Se on osa meitä, mua ja sua. Tarvitaan kuitenkin eräänlainen ponnahduslauta, mikä nostaa sut ylös. Niinkuin toinen ihminen. Hänen pelkkä olemassaolonsa voi olla kolahtava lapio arkun kanteen ja valo alkaa loistaa hiljalleen kannen raoista.

Elämä ja sen tarkoituksettomuus, sen ihanuus, sen kurjuus. Se että olet se pimeys tai masennus tai mikä tahansa ja otat siitä kaiken irti kuin lapsuuden päivästä huvipuistossa, oppituntina. Ei tule kuvitella omaavansa jotain ulkopuolista tilaa, silloin tulet ruokkineeksi huonoa oloa. Loppujen lopuksi - hymyilet tai itket - olet olemassa ja ajattelet. Pakosta pääsee kun ei enää taistele vastaan, pelosta kun katsoo sitä silmästä silmään, rahoistaan kun ostaa talon ja hankkii vaimon ja lapsen. Itsestäsi et pääse eroon millään. Onneksi!

Sota!

Sodat käydään yleensä jonkin aatteen, maan, -ismin tai järjettömimmän, "rotuerottelun" vuoksi. Jonkin tekosyyn, jonka vuoksi lietsoa vihaa ja tappaa ihmisiä. Aina jonkin ulkopuolisen syyn vuoksi. Koskaan ei siis voikaan syyttää ihmistä itseään. Pointtini on, että ihmisen rotuna pitäisi katsoa itseään peiliin. Hylätä ajatukset isänmaallisuudesta ja valtionrajoista ja vieraskateudesta, kaivaa hyvyys ylös, jos sitä vielä jossain on, ja tajuta peilin edessä, että "en tapa tai vahingoita itseäni, miksi tappaisin tai vahingoittaisin toisia?" Miksi tappaa muita jonkun muun henkilön tai aatteen puolesta? Antaako se elämälle tarkoituksen? Ei, tappaminen kadottaa sen ja vetää tarkoitus-sanan yli verenpunaisen viivan. Samalla kuolee tappaja itse.

Irakin amerikkalaisia sotilaita motivoi useimmiten kai raha. Luin kirjan siellä taistelleesta yhdysvaltain sotilaasta (Colby Buzzel: Minun Sotani). Tuntuu, että Amerikka luo sodan Irakiin, ei suinkaan turvaa sen rauhaa ja, että ilman Amerikkaa rauha olisi jo saattanut syntyä. Että terroristit taistelevat vain amerikkalaisia vastaan. (Heiltäkin pitäisi kysyä haluavatko he sotaa. Heidätkin on aivopesty -ismeillä ja AK-47:n tuomalla vallalla, vaikka en usko, että kukaan ihminen todella haluaa sotaa. Mielipuolisina AK:idensa kanssa kadulla huutamisen sijaan, he voisivat viettää leppoisaa aikaa vaimonsa kanssa ja käydä vaikka ampumaradalla ammuskelemassa kavereiden kanssa nauttien samalla parit oluet. Vähän kuin oman elämän vaihtamista jonkun muun aatteen kontrolloitavaksi. Hölmöä.)

Katseet kääntyvät Giorgio A.A. Bashiin. Hänhän tämän kaiken aloitti, toki vasta 11.9:n jälkeen. En tiedä varaako hän Ban Ledenille hotellihuonetta Ugandasta, mutta mitään hyvää maansa hyväksi hän ei tee. Sotilasvarusteluun menee järjettömiä kasoja rahaa vuosittain ja uskon, ettei Amerikka ole ainoa maa, missä sosiaalihuolto toimii täydellisesti tai että kaikki saisivat tarpeeksi rahaa syödäkseen. Entä kun sotilaat vedetään pois Irakista? En yllättyisi, että vittuuntuneet huivipäät iskisivät jälleen Valtoihin tai ainakin hyökkäisivät Jenkkien kimppuun heidän lähtöpäivänä. Toivon, että he eivät tule niin tekemään.

Sota synnyttää sodan. Bash on maailman suurin terroristi (ja vieläpä valtion apu tukenaan) eikä hän edes ole N.B.I:n etsityimpien listalla, koska sattuu olemaan "Yhdysvaltain presidentti". "Kova titteli sullon käyntikortissa." "Mä oon pressa, alottelen sotia ja silleen." "Kato perkele. Vittu sä oot Puska kova jätkä." Ja vitut.

Toivon hartaasti, ettei Suomi liity Katoon. Suomeen ei kukaan tule koskaan hyökkäämään, joten miksi me tarvitsisimme sotilasorganisaation tuen, kun sen ensimmäinen vihollinenkin olisi heti valtionrajan tuolla puolen. Saavat poliitikot pohdiskella mitä tahtovat, Katoon me ei prkl mennä.
Sota on turhuutta ja hyvien ihmisten tuhlausta. Valiojoukot kuolevat ja idiootit jäävät kotiin sikiämään. Lisää tuulipukuja? Toivottavasti ei. Eikä myöskään urheusmitaleja siitä "hyvästä", että on tappanut naapurin koiran.

Sanoja onnesta

Seisminen kosmos. Kana, joka ei osaa lentää, kirjoitus vailla tarkoitusta. Laukaus synnyttääkseen uuden laukauksen, uuden murheen luodin uhrille, ampujalle, ammutulle. Suuliekki joka synnyttää uuden kanan joka osaa lentää. Seisminen kirous, kosminen synti. Seitsemän kuolemansyntiä, kahdeksatta odotellessa. Laskuvarjolla pääsee hengestään, jos päätyy pyörremyrskyn mukana seinään. Kaikki ei ole, miltä näyttää. Olemme lavastajia, vain harvat valaisijoita. Vielä harvemmat käsikirjoittajia, sitä harvemmat itse tarina.

Solina, pulina, tusina, tasanko ja ahdinko. Vertainen, samankaltainen, vihollinen, vahinko. Väärä merkki rinnassa, "Olikohan hän maavoimissa?". Merkki teki petturin joka tapettiin laukauksella ja haudattiin väärä merkki rinnassa. Sysimustaan, mutta valoisaan, tuskaan, mutta nautintoon. "Liity merivoimiin. Näet maailmaa." Tule kipeäksi vedestä. Niin kipeäksi, että oksennat tuskaisesti hanan nähdessäsi. Niin kipeäksi, ettet pysty asumaan kuin keltaisessa autiomaassa kaksi päivää kunnes kuolet pois. Nestevaje sanoo lääkäri. Hulluus sanoo toinen. Toinen ottaa pistoolin ja ampuu Herra "Nestevajeen". Hulluus.

Seisminen kosmos. Pilvien päällä ei olekaan mitään. Vain kuolleita lokkeja, jotka vielä räpyttelevät kauhuissaan. Tömähtävät kultaiseen autiomaahan mätänemään, kun eivät enää jaksa, merijalkaväkisen maatessa vierellä. Aurinko porottaa ja tekee lentokoneista matoja, madoista sukkuloita, jotka syöksyvät kiivaina vaginaan. Syntyy lapsi, joka nimetään merijalkaväessä Kuolemaksi. "Kuolema tänne!" Ja kuolema tuli. Kuolema tapaa Jumalan. Jumala kuoli, Kuolema säilyi hengissä kunnes tapasi Elämän. Kun Kuolema katosi, katosi myös Elämä. Sitten syntyi maailma. "Me ei kuolla koskaan!" huusi korpraali ja astui naksahtavaan miinaan ja delasi. Olisi liittynyt merivoimiin.

Vitut armeijoista. Jos haluat olla oksennusta RK kädessä niin ole hyvä. Sotaan me ei jouduta. Sinne pääsee, jos niin välttämättä tahtoo. Täällä on jo sota, sanasota.

Sateenvarjo joka ei pidä sadetta. Se ei pidä valoakaan. Mikä se on? Otsonikerros, jota pommitamme päivästä päivään kuin vihollista. Se on meidän katto, ei vihollinen. Suomen kesä pitenee, mutta Helvetti alkaa muodostua Päiväntasaajalle. Jääkarhu huutaisi apua jos voisi. Kuka niitä sitten auttaa kun jäät sulaa? Ymmärrystä ei heru ainakaan Päiväntasaajalta.

Seisminen Saatana. Puolihullu Jumala. Pullo. Tyhjä pullo joka tarkastetaan tuhansia kertoja ja heitetään elämän pisaroita hukkaan. 17 vasuripotkua. Oikeakätinen maalivahti tolpalla tarkastamassa, että kaikki uppoavat jonka jälkeen hakee kolehdit vedonlyönnistä sielustaan. 12 siivetöntä kanaa jotka panevat toisiaan olemattomilla elimillä. Ne samaistuvat meihin toiminnassaan. Meillä vain on penikset ja pimpsat. Meillä on hauskempaa kuin kenelläkään muulla.

Lavuaari täynnä ruskeanväristä vettä. Ruostetta, ulostetta, ehkä molempia. Sokea ottaa lasin, kahmaisee ruskeaa ja juo. Miettii minne laittoi silmänsä. Löydettyään ne hän oksentaa, avaa television. Toinen silmä muljahtaa pois paikoiltaan. Hän ei välitä, onhan hän nukke. Hänet teki Mari Suo, saatanallinen pikkuneiti, josta kasvoi saatanallinen vanhaneiti joka murhasi ihmisiä apunaan nukkensa. Sokea nousee tuolista, potkaisee ruumista lattialla ja pieraisee äänettömästi. Hän löytää naisen, Kuuron, ja he rakastelevat. 27 000 taltaniskua myöhemmin heillä on lapsi. Nimeltään Vainoharha. Vaino, joka kusee päällesi mihin tahansa menetkin ja Harha, joka uskottelee sen olevan kuvitelmaa. Yltä päältä virtsassa, voit maistaa kusen suussasi.

Heräät kylpyammeesta punaisesta vedestä. Huomaat molempien ranteidesi ja kurkkusi vuotavan, olevan auki. Et voi huutaa. Voit vain nähdä kuvia 17 vasurista jotka potkivat palloa. Maapalloa. Maalivahti kerää kolehdit taskuunsa. Olet voimaton. Vaimo tulee töistä kotiin. Rakastelette kylpyammeessa, molemmat punaisen nesteen peittäminä. Aktin jälkeen huomaat haavojesi parantuneen. Rakastelette lounaan aikana keittiön pöydällä uudestaan. Muusia ja kermakastiketta, valkoisia hillosipuleita ja kantarelleja, voihkaisuja ja teeleipiä, yltiöpäistä vihaa ja suutelemista, nuolemista ja kirsikka, piirakka, muna ja vagina. Hyvää ruokahalua, bon appetit!

7 kertaa laukaus, 7 kertaa kuolema, 7 kertaa nimetön mies, 7 kertaa vaitonainen nainen, 7 yhdyntää, 7 suuliekkiä. Kuolleita miehiä. Elävä tyydytetty vaitonainen nainen.
Muusia ja kermakastiketta. Ja sitten sanoin: "Söisimmekö jälkiruoan?"

Jälkiruoaksi salaattia, paistettuja luoteja ja hevosta, voita ja trubaduureja, kurkkua ja smetanaa, ankeriaita ja eläviä ahvenia, 12 palaa kiisseliä ja 12 palaa toivoa, neilikka ja kuolema, 2 tilkkaa rappiota, 3 epätoivoa. Syntymä ja kuolema ja tämä kaikki siinä välissä.

Olisinko kuningas vai jeesustelija. Sama se, olenhan minä! Olen viimeinen kuriiri, orjakauppias, joka myy itseään, likainen lusikka, joka on tahrittu valheella ja paskalla, olen kilo sementtiä, josta tehtiin sydän, se kahden tunnin akti ammeessa ilman kliimaksia, rähjäinen takki merijalkaväkisen päällä joka ei lämmitä kylmällä ja sitten lämmitti liikaa kultaisessa hiekassa ja ruosteinen hana, joka vuotaa likaisia sanoja maailmaan. Sanoja onnesta, epäluulosta, sanoja jotka tappavat, jos ne kirjoittaa kalloonsa terävimmällä veitsellä tai hakkaa ne siihen raskain lyönnein nuijalla ja metallisella taltalla. Olen viimeinen toivo, Epätoivo. Olen valittu paskan seasta tekemään likaisen työn, olen kultaa, joka loistaa, muttei ole minkään arvoinen. Olen aurinko, en kuu, olen palava tähti, en planeetta. Olen suoralla tiellä, en kiertoradalla niinkuin useimmat. Olen kannel jossa on Pirun kielet ja Jumalan runko. Olen kiristynyt kieli, joka soi kauniimmin kuin sinfonia.

Poika

Paskavanhemmista syntyi lahjakas äpäräpoika. Siitä seurasi, että maailma sai jälleen yhden vihollisen, joka ei saanut muinoin rakkautta, mutta kuitenkin pyrkii sitä jakamaan tarkasti valituille. Hän syntyi keskelle ristiriitoja paikkaan, missä kahden aikuisen olisi pitänyt käydä psykiatrilla ennen lapsen teon harkitsemista.

Helvetti soi ja Taivas ulisee mukana. Jumala laulaa falsettia Perkeleen säestäessä virttä nokkahuilulla. Jumala nauraa. "Minkähän perkeleen minäkin menin luomaan?" hän sanoo. "Koko maailman ja niin vitun pienessä ajassa! Tässä tulos! Ei jumalauta!" Ja seitsemäntenä päivänä Jumala keksi ehtoollisviinin, ripittäytyi, pyysi syntiään anteeksi. Hän ryyppäsi viiniä syyllisyydentuskaisena kauhistellessaan työnsä tuloksia. Liskojen yön jälkeen hänet löydettiin kahdeksantena päivänä naru kaulassa. Kukaan ei antanut hänen tekoaan anteeksi. Kuka olisi pystynyt?

Uskotko tämän tarinan olevan totta? Uskotko Raamatun olevan totta? Koska kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa, kenelläkään ei ole kykyä erottaa faktaa fiktiosta. Varsinkaan minulla, äpäräpojalla.

Zumala!

Korvaa Z-kirjain J- tai H-kirjaimella.

Kaikkivaltias Zumala kuoli Feetuksen mukana ristiinnaulittuna. Rustinuskoiset ovat vain liian pelokkaita hyväksymään sitä, liian pelokkaita uskomaan pelkkään sellaisuuteen ja liian pelokkaita olematta uskomatta mihinkään. Sanokaa yksikin hyvä asia mitä rustinusko on maailmaan tuonut. Yksikin, niin voin lopettaa kirjoittamisen tähän! Se luo erottelua, suvaitsemattomuutta, sukupuolirasismia, tahdon vaientamista ja loi sotia, kuolemaa. Se saa ihmiset elämään menneessä hautajaisseremonioineen ja häineen. Heittäkää omenalla, vittuako minä enää välitän.

Kiitos Eeva, että vedit sen omenan. Sinun ansiostasi Zumala vihaa maailmaa aina, ja kaiken lisäksi rustinuskoiset kaivavat tästä tarinasta vielä hyvyyttä irti! Minulla on tahto, sinulla on tahto, uskovillakin on tahto, mihin me siis Zumalaa tarvitsemme? Tuleeko Zumala syöttämään meitä tai pyyhkimään perseemme tarpeet tehtyämme vai lähettääkö hän kenties elävän kuolleen apupoikansa Feetuksen hoitamaan homman? Ei elämään tarvita Zumalaa! Jos haluat haaskata elämäsi, usko Zumalaan! Silloin olet vain epärehellinen itsellesi. Kysy miksi uskot Zumalaan? Elämäsi on jo. Sinut synnytti äitisi, pullahdit pillusta, nyt luot elämääsi. Missä on Zumala? Kaikkialla? Ilmaa on kaikkialla, paitsi tyhjiössä, ei Zumala. Vedessä aikansa viettävät kalat eivät tarvitse edes ilmaa. Jos uskot Zumalaan, mihin tarvitset "häntä"? Pystyäksesi pyytämään apua rukouksin vaikeina aikoina? Sinä autat itsesi vaikeista ajoista, sinä yksin tai ystäviesi avulla, ei "kaikkivaltias" Zumala.

Turvallisuuden tunnetta luova kuvitelmasi, sitä Zumala on, jos siihen uskot. Jokaisen uskovaisen alter ego, joka on niin saatanan hyvä kaikille, mutta haaveilee tyydyttämättömien tarpeidensa sumussa losangelesilaisista huorista, joiden kanssa tehdä oikein kunnolla syntiä, asiaa, joka muka on niin saatanan kiellettyä. Minkä itseltään kieltää, siitä syntyy tyydyttämätön tarve = huono elämä. Jos "käsky" kieltää sinua tekemästä jotain ja jätät sen tekemättä, tarve jää tyydyttämättä, patoutuu. Seuraus on luettavissa lööpeistä: "PAPPI RAISKASI PIKKUPOJAN". Ja te (jos kuulutte kirkkoon) maksatte sen papin palkan! Annatte rahanne instituutiolle, minkä kulujen tarkoituksesta ette tiedä puoliakaan!

On tekopyhää pitää kirjaa pyhänä. On tekopyhää pitää mitään pyhänä, sillä pyhyyttä ei ole! On vain tämä, mitä nyt on, usko omaan tekemiseen, ei mitään muuta. Eikä muuta jumalauta tarvita! Itse saatan tarvita lääkehoitoa. Siihen auttavat 1. lääkäri, 2. psykiatri ja 3. farmaseutti, joka toivottavasti ojentaa pillerin, mutta mitä siihen ei tarvita on Zumala!

Jos joskus saan pojan, mitä en kyllä toivo, nimeän hänet Jumalaksi. Olisi hienoa uskonnonopettajan kysyessä "mikä on Jumala?" takariviltä nousevan käden ja iloisen ilmeen vastaavan "MÄ!".

Piratismi!

Nykyajan ihmisissä on niin paljon tekopyhiä tapauksia. Tarkoitan ihmisiä, jotka lataavat elokuvansa ja musiikkinsa verkosta, eivätkä maksa siitä tekijöille penniäkään. Artistit, näyttelijät, ohjaajat, valaisijat, miksaajat jäävät ilman palkkaa! Miltä duunarista tuntuisi, jos palkasta revittäisiin puolet pois, koska hänen rakentamistaan sadasta elementtiautotallista olisi pöllitty 50. Perkele lopettakaa se lataaminen, menkää kauppaan ostamaan levy tai vuokraamaan elokuva, lopettakaa taiteen lataaminen verkosta!

Tuulipukukansan perilliset: Villatakkikansa!

Lusikkapuron paikallisessa on pukeutumissääntöjä, joita minä en syystä kuitenkaan noudata.

1. Kuluneet "loose" tyyppiset (vaaleansiniset) farkut ja 2. villatakki, mieluiten Sippolasta ostettu, koska Lusikkapurossa ei muuta vaatekauppaa ole, tai vaihtoehtona housuihin "tyylikkäästi" vedetty kauluspaita, jonka kai pitäisi saada näyttämään luotettavan viralliselta. Kaikilla samat kledjut! Ei hyvää päivää!

Naisilla 1. Saappaat, jotka ulottuvat puoleen sääreen, ja 2. farkut, lisäksi 3. toppi, mikä on alkuillasta nousuhumalassa tuntunut sopivalta. Lisäksi kirpparilta revittyjä erinäisiä vaate- ja kenkäkappaleita, jotka luojan kiitos eivät kunnolla baarin hämäryyksissä näy.

Pukeutuminen on asia, jolla voi ilmaista kuka on ennenkuin on sanonut sanaakaan kenellekään. Lusikkapurossa näin ei ole. On vain villatakkeja, toppeja ja yltiöpersoonattomia farkkuja.
Joten (lyhin teksti koskaan, kiire baariin katsomaan muotinäytöstä perkele!) pukeudu sellaiseksi kuten olet. Älä katumuodin tai muun mukaan. Se saa vain ahdistuksen päälle.

Elämä - Lusikkapurolaisen nuoren miehen ja naisen elämänkaari

Teinivuodet
Ensin vedetään ensimmäiset kännit. Riippuen viinan määrästä joko oksennetaan tai sitten oksennetaan myöhemmin. Puristellaan tyttöjen perseitä. Verrataan omaa munaa toisten munaan kunnes huomataan sen olevan isoin kaikista. Tytöt sanoo, että olet iso, vaikka olet ruumiinrakenteeltasi hoikka. Opetellaan kondomin käyttö jo hyvissä ajoin sopivan ihastuksen kanssa. Sitten löydetään ruma nainen baarista ja tehdään sille kännissä lapsi tai löydetään kaunis nainen baarista ja hoidetaan seksi huolella ja ehkäisy myös. Kumma kyllä hyvännäköisiä yksinhuoltajia harvemmin näkee.
"Ei niin kovaa Amis, mä voin tulla raskaaksi." "Mullahan on kondomi." "Mutku mä olin kerran yhden kaa ja sit mä tulin raskaaks vaik sillä oli kondomi." "Menikö se sit rikki?" "Mikä?" "No, kondomi." "En mä tiedä, se oli tosi ärsyttävä tyyppi, mut sit mä pidin sen lapsen, koska silloli ihana Wunderkuusi sen Korollassa."
Ei näin.

Teinivuosien jälkeen
Vaikka ihminen pitää lapsista niin mikä sitä pakottaa niitä tekemään ennen neljättä vuosikymmentä? Raskaus tappaa useimmat naiset. Ei vain fyysisesti vaan enemmänkin henkisesti. "En mä nyt voi siis ENÄÄ satsata muhun, kun mulla on noi lapset." "Milloin panostit?" kysyy Amis Kawasaki, ja saa huudot peräänsä ennenkuin starttaa Korollan, joka tällä on ollut jo seitsemän vuotta. Ja vieläkin keskustassa talvipakkasilla sutii. Kova peli perkele.
Arvostan naisia, jotka ovat ylpeitä lapsistaan. Heitä vain ei ole. Voin kuvitella heidän katsovan oman elämänsä korviketta pikku Pettu-Leipää, ei sympatiaa heru. Ja näin saa maailma jälleen omakseen uuden nuoren kapinallisen, joka ei koskaan osta Korollaa.

Välipuhe
Mitäs pidätte? Pointtihan on siinä, että lapsien ei saa antaa viedä omaa elämää, ja helpoiten se käy sillä ettei hanki lapsia. Itse en ainakaan kovin helposti anna paskavanhempieni geeniperimää eteenpäin, paitsi ehkä sitten jos saankin kuulla olevani adoptoitu. Sitten voisin harkita asiaa.

Neljänkymmenen jälkeen...
Miehestä on tullut maitoa, nainen on pysynyt itsepintaisena. Kävellään samanlaiset tuulipuvut ja huomioliivit yllä keskustassa tietämättä miksi ja katsotaan koruliikkeen ikkunaa silmät killillään. Mies miettii riittääkö hänen rahansa koruun, jota vaimo killistelee. Hän tajuaa huolensa olevan turha, sillä vaimolla ei ole mitään yhtä kaunista päällepantavaa. Hän ajattelee, "miksi ostaa kallis koru, jos on pukeutunut jätesäkkiin", muttei sano sitä vaimolleen. Jos mies on kapinoivaa sorttia voi hänellä olla erilainen pipo. Noustaan mainoksen perusteella ostettuun farmari-Wolksvakoon, joka on kurainen. "Ei sitä vielä voi pestä. Jouluna vasta." Eletään ja Kuollaan onnettomana. Ei näin.

Välipuhe II
Jos parisuhde alkaa nyppimään, tee siitä itsesi näköinen tai vaihda vastapuolta. Osta vanhankarhea Chevrolet ja käy katsomassa sukkahoususääret paviljongilla, ja ota vaikka olut, jos siltä tuntuu. Mutta älä jumalauta löydä itseäsi nelikymppisenä keskeltä kaupungin keskustaa tiiraamassa näyteikkunoita huomioliivi ja suhiseva tuulipuku päälläsi! Ylireagoin, mutta varoitus ei koskaan, hyvät ihmiset, ole liian julma.

Elämöintiä haudassa
Kuvittele sopivin väliajoin itsesi hautaan. "Teenkö nyt sitä mitä todella haluan tehdä? Olenko ihmisen kanssa, joka todella tekee oloni hyväksi?" kannattaa kysyä. Jos mietit asiaa, ja vastaat rehellisesti itsellesi "kyllä" niin okei, hieno juttu. Jos et vastaa mitään tai "ei", ei elämä ole mallillaan, joten muuta se. Nyt heti! Tuulipuku toimikoon varoittavana esimerkkinä ja näin loputtomana motivaation lähteenä.

Päätöslauselma
Joten, toivottavasti opit jotain. Voit ylistää kirjoittajaa tai vaihtoehtoisesti haukkua tämän sopivaksi katsomallasi tavalla moisen propagandan levittämisestä. Jälkimmäisessä tapauksessa laita tuulipuku yllesi, älä unohda huomioliiviä, hae lapsesi tukiopetuksesta Wolksvakolla, parkkeeraa kotipihalle päästyäsi Korollan viereen ja teeskentele olevasi elämässäsi onnellinen. Hyvää yötä.

Tarkoitus

maailman joet

sen tiet
jotka vievät
lähtöpaikkaan

rauhan sanat
jotka aiheuttavat riitoja ja
orjat syöksevät
vallasta kuninkaan

kukaan ei opi
miksi oppisi?
virheiden kanssa eläminen
on hauskempaa

noppaa
ei heitetä
sattumaa
ei ole

on tarkoitus
muttei
ennalta määrätty

tarkoitus
____________________________________________________________________

Elämän tarkoitus on se, minkä koemme nyt tärkeäksi. Vaikka paskalla käymisen, ruohon leikkaamisen tai kirjoittamisen. Mitä ei tule tehdä, on miettiä tarkoitusta. Vanha kansa ei sitä löytänyt, (ehkei ollut mahdollisuutta, koska heillä oli pari sotaa hoidettavana) mutta eivät he löytäneet itseäänkään. Ymmärrätte? Hyvä.

Syntynyt alla huonon tähden

Kuka on ja kuka ei ole syntynyt "huonon tähden alla" tai Albert Kingin mukaan "Born Under Bad Sign"?

Joku kuvittelee niin, vaikka on itse vastuussa elämästään. Joku ajattelee onnensa olevan hyväksi, vaikka muut "huono-onniset" tekevät kaksi kertaa enemmän saavutuksiensa eteen ja myös oppivat tuplasti. Kuka tekee onnella, kuka tekee taidolla, kuka tekee tyylillä, kuka on aidoin.

Astrologiaan en usko, mutta tähtien mukaan tehdyt luonnekuvaukset pitävät paikkansa. Ne vain pitävät. Biorytmit samoin. Voi vain käydä toteamassa edellisen viikon mentyä päin helvettiä, että "jaaha, ihmekös kun masensi kun käyrät nuolivat pohjamutia". Ei niistä kannata elämäänsä rakentaa, mutta todettu on, ne täsmäävät.

Se, miten asiat ottaa, on tärkeintä. Avioero tai lopputili ovat portteja vapauteen, vaikka monet rinnastavat ne suoraan kuolemaan. Kuolema se onkin, jos niistä on pohjannut elämänsä. Ne ovat osa elämää, monet vain kuvittelevat etteivät ole mitään muuta kuin päivätyönsä ja parisuhteensa. Katso peiliin, mene vasta sitten orjaksi. Tavallaan se on oman elämänsä myymistä jollekin toiselle, kun itse vain katselee vaunusta viereltä, että "tossa se nyt menee, tie on mutkainen ja kuoppainen, perseeseen sattuu, mutta millon tuleekaan seuraava tili vastineeksi tämän kuukauden vapaudesta?" Valitettavaa, mutta joskus totta.

Ehkä tämä on huonoin tekstini, päättäkää te, ainakin se on lyhin. Ehkä kiitätte, ehkä lähetätte pahalta haisevan kalan kirjekuoressa postiluukkuni. Postin matka tulee olevan pitkä, mutta Auringon tuolla puolen ei ole koskaan pimeää. Maailma tulee aina joskus vain paskamaisesti varjostamaan. See ya!

Nopeutta!

Asiat, jotka hidastavat maailmaa, ja siksi vituttavat käydessäsi tekemässä jokapäiväisiä ostoksiasi Kallis-Hallissa tai muussa tuppuliikkeessä:

1. Mummot, missä tahansa, hitaita kaikessa mitä tekevät. Eivät huomioi muutenkaan meitä nuoria. Elettäkään tehdäkseen vain jatkavat juoruamista kun kyyninen nuori mies yrittää napata ostoksiaan ne maksettuaan tistiltä. Hidas olen todennäköisesti itsekin samassa iässä, mutta uskon kuitenkin silloin katsovani muuallekin kuin omaan perseeseen, ja huomioin muidenkin aikataulun toisin kuin nämä nykyajan vanhukset.

Etenkin liikenteessä saa katsella kauhulla, kun Nössön Mikran ratin takaa paljastuu innokas mummonpää vauhdin ollessa jopa 20 kilometriä tunnissa. Perkele, mikä nopeus!

2. Kaupan käytävät ostoskärryillään tukkivat haikailevat, yleensä noin 40-50-vuotiaat naiset, joilla pahimmassa tapauksessa lapsilauma mukana. Käytännössä yksi barrikadi keskellä rauhanaluetta.

3. Saman kärryllisen tavaraa ostavat kassalle saapuessaan. Tällöin joka ainoa ostettu posliinimuki tungetaan hihnalle seisoessasi itse yhden tavaran, esimerkiksi kortsupaketin, kanssa käärmeissäsi tämän takana, jolloin kulutat viisinkertaisen ajan kassalla verrattuna tavaran hakemiseen käyttämästäsi ajasta.

On muuten ihme kun Kallis-Halli myy kortsuja, muttei olutta. Lukeekohan sekin Raavitussa. Käsky 11: "Jos perustat kaupan, myy kondomeja, jotka keksitään kahden tuhannen vuoden kuluttua, mutta älä jumalauta myy olutta! Mutta muista ehtoollisviini. Se on jumalten juomaa!" Jos viinin myynti kaupoissa sallittaisiin, Kallis-Halli olisi varmasti innokkaana ensimmäisten joukossa tilaamassa. Kristityt olisivat jatkuvasti kännissä, jos Raavitussa Hesus joisi koko ajan olutta tai viiniä. Juomattomuus olisi synti! Maailma saattaisi kieltämättä jossain määrin muuttua.

4. Paskalle haisevat "isännät", jotka eivät erota omaa sikalaansa kauppakeskuksesta, ja tulevat jonossa haisemaan juuri sinun taaksesi. Pistäähän se napostelemaan oikein kunnolla.

Kiirehtiminen on perseestä, mutta nopeutta pitää prkl olla!

Uusi vuosi! Mikä?

Vaihtuuko uusi vuosi todella 31. joulukuuta? Ei. Se ei vaihdu koskaan. On vain päätetty, milloin ihmiset voisivat vetää päänsä täyteen, pelätä "milleniumia", lihavien tehdä lupauksia itselleen laihduttaa, kun ensin vetävät mahansa täyteen uudenvuoden aattona. Huijausta. Ilman uutta vuotta ihmiset saattaisivat jopa pitää kiinni lupauksistaan. He ymmärtäisivät, ettei ole uutta vuotta, on vain jana, jonka alussa synnytään, lopussa kuollaan pois, lihavana tai laihempana.

Miksi 31.12. ammutaan raketteja taivaalle? Nähdäksemme värejä ja kuullaksemme pamauksia? Muistuttamaan sodasta? Luodaksemme katseemme taivaalle, unohtaaksemme kaiken olennaisen, yhdessäolon? Miksi kukaan haluaisi kuulla sodan ääniä? Ne pelottavat ihmisiä. Minua ainakin. Onhan taivaalla tähdet. Mieluummin minä niitä katson seuralaiseni kanssa kuin tulitusta, joka muistuttaa värikästä ohjushyökkäystä.

"Ilotulituksen" kanssa saman efektin luo "kaikkien paras kaveri" televisio. Näemme värejä, kuulemme ääniä, mutta harvemmin tunnemme mitään.

Sielunvaelluksesta ei voi varmasti tietää. En usko siihen, tällainen kyyninen kun olen, mutta olen huomannut yhteneväisyyksiä kuolleiden runoilijoiden teksteissä omieni kanssa. Ehkä menneet runoilijat vain elivät samoja tunteita ja kokemuksia elämässään kuin minä omassani. Mene ja tiedä. Eikä sillä ole väliä, syntyykö uudestaan vai ei. Jos on tyytyväinen nyt, ylpeä tunteestaan, se riittää.

Ei siis hyvää uutta vuotta, vaan hyvää elämää, hyvää tätä päivää, sitä me nyt elämme.