Ajatuksia

Omasta mielestäni on tärkeintä, että ihmiset ovat yhdessä, keskustelevat ja pitävät hauskaa, tuovat sen oman uniikkiutensa, yksilöllisyytensä, omaperäisyytensä esiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, vähät välittämättä rahasta, yhteiskunnasta, politiikasta, uskonnosta, päivätyöstä, ovathan ne vain satuja toisensa perään. Päivätyö on satu kuolemanodottamisesta jumalana raha, uskonto on satu valheesta tai valheellinen satu, politiikka on satu sanoista, jotka tekevät sodan. Ei tarvita uskontoa, ei tarvita poliittisia puolueita. Mihin niitä tarvitsemme?

Kaikki lähtee yksilöistä. Yksilöistä, jotka toimivat sen mukaan, mitä elämänkokemuksen kautta ovat oppineet. Periaatteet ovat vankiloita, avartavat mielipiteet pitävät maailman kasassa. "Ole jotain mieltä" voisi Setä-Samuli sanoa posterissaan. "Älä liitykään armeijaan, riittää, että olet jotain mieltä, ja toimit sen mukaisesti."

Eri -ismien varjossa tapetaan ihmisiä. Sota on ihmisten leikkiä ajastaa kuoleman tuleminen uudestaan. Leikkiä? Joka tappaa? S.O.T.A. Sinulla On Taito Ampua. He, jotka joutuvat sotaan, tietävät tulevansa ammutuiksi elleivät itse tapa. Siis takaisin yksilöihin. Etulinjassa ei ole politiikkaa, eikä uskontoa, vain yksilö kädessään rynnäkkökivääri. Mitä itse tekisit? Itse en sotaa kestäisi. Koska en usko valtioihin, en usko sotaan. Uskon omaan itseeni, joten tärkein olisi, että selviäisin hengissä. Vaikka sitten sotakarkurina. Patriootit pääsisivät vain hengestään.

Uskontoa en aio dissata sen enempää. Jos joku uskoo johonkin itsensä ulkopuoliseen, ja se tekee hänet onnelliseksi, niin siitä vaan. Sama se mulle on, kenen joku uskoo luoneen maailman. Täällä me silti ollaan. Kiitollisuudenvelassa ei-kenellekään, velvollisia tekemään ei-mitään, mitä emme sydämessämme halua tehdä. Sydämen avaaminen (ilman kirurgisia toimenpiteitä) on melkoisen tärkeää. Sydämen ollessa "auki" sen kyllä tuntee. "Kiinni" ollessaan kaikki yleensä menee enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Pumppaava punainen pallo muuttuu kovaksi kiveksi, ja teemme päätökset jonkin täysin turmiollisen mukaan, kuten rahan, politiikan tai uskonnon.

Muista kasvosi, muista itsesi, avaa sydämesi. Siinä muutama neuvo kyyniseltä auringon tuolta puolen. Mitä muuta siellä on, sen näette, kun kesä jälleen koittaa. So long!

TV!

"Osta sinäkin MiinusKanava- paketti. Tulet niitanneeksi itsesi lopullisesti sohvaan." Perseesi kasvaa isommaksi kuin koskaan, ja vaimosi nalkuttaa, miksette ikinä vietä yhteistä aikaa. "Vietämmehän. Katsotaan me TV:tä." "TV:tä? Onko se sinusta yhteistä ajanvietettä?" Istutaan kuin elävät kuolleet katsoen värikästä taikaruutua tietämättä onko toinen nukahtanut vai kuollut.

Itse en omista televisiota. Osin siksi, että minulla on parempaakin tekemistä ja osin siksi, että tarjonta nykypäivänä on jotain väliltä kaali ja lanttu. "Ootko nähnyt uuden 48:n? Siinä seurataan kun seitsemän elämäänsä kyllästynyttä metsuria vittuuntuu toisiinsa metsässä. Yleisö saa sitten äänestää kuka ampuu ja kenet ensimmäisenä. Viimeksi äänestystä ei ehditty edes aloittaa kun Erno-Antero jo heilui talikon kanssa uhkaavin liikkein ja Mauno-Kalevi kaateli Jonseredillaan puita tähdäten mäntyjä rakkaisiin kilpailijakollegoihinsa." Taisi jäädä illan saippuaooppera väliin.
"Maa-Jormalle morsmaikku" -ohjelmassa etsitään Jormalle töitä. Ohjelma esitetään yhdentoista jälkeen illalla sen irstaisuuden vuoksi, mutta se tulee uusintana aina sunnuntaisin neljältä päivällä. Ettei vain yksikään jakso menisi ohi silmän."

Osui ja upposi. "MaksuTV15 muiden ohella uudistaa elokuvatarjontaansa. Nyt luvassa on myös elokuvia 80-luvun jälkeen."

Sanotaan, että televisio on seksistinen. Jos satutte löytämään tarjonnasta pisarankin seksiä, kertokaa minullekin. Todennäköisesti kuuluisan kanavapäällikön paikan on vallannut 75-vuotias mummo, ja kanavalta ei tulla lähettämään enää muuta kuin uusintaa Why Bother 2002:sta ja Suomen Lotat -menestysdokumenttia, niin, Suomen Lotista. Suomen Lolita tulee vasta myöhemmin.

Eli televisiokin on suoraan sieltä mistä turhat asiat maailmaan putkahtavat. Perseestä. Jos haluat muuttua zombieksi alle vuorokaudessa osta varmuuden vuoksi neljä TV:tä, kaikki kanavapaketit, laita Paljastetut Kuolemat, MyyntiTV, Seitsemän yli kahden Uutiset ja O.C.H.A.F.D.B.U. (Overacting Canadian's Hopeless Attempts to Find a Decent Brothel in Uganda) ja kuole.

Tässä taas tuutin täydeltä täyttä rautaa tai tinneriä. Päätä itse. Päätä myös millä saisit itsesi näyttämään hyvältä uudessa Why Botherissa, joka tulee ensi vuonna joka kotiin. Yritä saada irtopisteet vaimoltasi ajoissa tai joudut lähtemään talosta. Panokset kovenee!

Joulu tulla jolkottaa, palvotaankohan me sittenkin vain Saatanaa?

Jos joku Maapallon ulkopuolinen, Autuaan Tietämätön, laitettaisiin arvaamaan, onko joulu enemmän Saatanan vai Jumalan juhla, uskoisin tämän miettivän hetken.

Katsellessaan sikojen ja kalkkunoiden massateurastusta, kuusimetsien kaatamista vailla mitään kovin järkevää syytä, ihmisten vihaisia ilmeitä marketeissa jouluostoksilla, ja sitä, että maapallo näyttäisi siltä kuin se olisi sytytetty tuleen erivärisillä jouluvaloilla, joiden vuoksi sähkönkulutus nousisi pilviin, uskoisin tämän nyt jo hieman valaistuneemman Autuaan Tietämättömän kääntyvän tyynesti vastauksessaan Punaisen Vihtahousun puoleen, ja lisäävän vielä, että "No eihän tämä voi muun juhla jumalauta olla!" "Ei, Jumalan pojan, J-Miehen syntymäpäivä tämä on" sanottaisiin. "Mitä!? Ei voi olla!" kuuluisi vastaus. "Kyllä J-Mies syntyi tuodakseen ihmiskunnalle liikakilot, suuren sähkölaskun ja valtavan kulutuspiikin joka joulu."

Hyvää "joulua". Vai pitäisikö sanoa Pirullista.

Avomerellä

Elämässä on ankkureita, joita heitämme pysyäksemme paikallamme edes hetken, kunnes yritämme kaikin voimin repiä niitä irti pohjamudista, pystyäksemme lähtemään jälleen liikkeelle. Laivan pysähtyessä jäämme myrskyn armoille, mutta sen liikkuessa olemme aina askeleen edellä tai puskemme keulan kohti suurinta aaltoa, pääsimme siitä läpi tai emme. Jos seuraamme aina aurinkoa, huomaamme kulkevamme ympyrää tietämättä, minne olemme matkalla. Vasta kun irrotamme sokaistuneen katseemme suuresta keltaisesta pallosta ja suuntamme keulamme sinne, mihin todella haluamme mennä, olemme vapaita. Silmien täytyy tottua pimeäänkin.

Karikoita varoessamme emme silloinkaan saa niitä liiaksi varoa. Joskus pohjan täytyy osua kunnolla jäävuoreen, ennen kuin ymmärrämme, minne todella olemme menossa tai mitä todella olemme tekemässä. Vaikka vanhan tilalle rakennettu uusi pohja ei niin vahva olisikaan, tulee sen muodostua rehellisyydestä itselle ja muille.

Jos tietämättömänä lipuu kohti majakoita, jotka kutsuvat luokseen tai valitsee reittinsä niiden pintakirkkaiden valojen mukaan, huomaa pian olevansa tuuliajoilla paikassa, johon ei tiedä miten joutui. Ihmisten pinnallisuus tekee heistä seireeneitä, jotka iloitsevat nähdessään surkean naamasi ja pistävät tikarin selkääsi sen käännettyäsi. Vasta kun tiedät solmivasi veneesi kiinni todellisen ystävän satamaan, voit olla huoletta. Älä hyppää katolta, ennen kuin tiedät, kuka on ottamassa sinua vastaan.

Avomerellä rauhassa laineiden vietävänä kelluminen on joskus paikallaan, mutta päämäärät mielessä ja toinen käsi valmiina ruorilla.