maanantai 31. joulukuuta 2007

Ajatuksia

Omasta mielestäni on tärkeintä, että ihmiset ovat yhdessä, keskustelevat ja pitävät hauskaa, tuovat sen oman uniikkiutensa, yksilöllisyytensä, omaperäisyytensä esiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, vähät välittämättä rahasta, yhteiskunnasta, politiikasta, uskonnosta, päivätyöstä, ovathan ne vain satuja toisensa perään. Päivätyö on satu kuolemanodottamisesta jumalana raha, uskonto on satu valheesta tai valheellinen satu, politiikka on satu sanoista, jotka tekevät sodan. Ei tarvita uskontoa, ei tarvita poliittisia puolueita. Mihin niitä tarvitsemme?

Kaikki lähtee yksilöistä. Yksilöistä, jotka toimivat sen mukaan, mitä elämänkokemuksen kautta ovat oppineet. Periaatteet ovat vankiloita, avartavat mielipiteet pitävät maailman kasassa. "Ole jotain mieltä" voisi Setä-Samuli sanoa posterissaan. "Älä liitykään armeijaan, riittää, että olet jotain mieltä, ja toimit sen mukaisesti."

Eri -ismien varjossa tapetaan ihmisiä. Sota on ihmisten leikkiä ajastaa kuoleman tuleminen uudestaan. Leikkiä? Joka tappaa? S.O.T.A. Sinulla On Taito Ampua. He, jotka joutuvat sotaan, tietävät tulevansa ammutuiksi elleivät itse tapa. Siis takaisin yksilöihin. Etulinjassa ei ole politiikkaa, eikä uskontoa, vain yksilö kädessään rynnäkkökivääri. Mitä itse tekisit? Itse en sotaa kestäisi. Koska en usko valtioihin, en usko sotaan. Uskon omaan itseeni, joten tärkein olisi, että selviäisin hengissä. Vaikka sitten sotakarkurina. Patriootit pääsisivät vain hengestään.

Uskontoa en aio dissata sen enempää. Jos joku uskoo johonkin itsensä ulkopuoliseen, ja se tekee hänet onnelliseksi, niin siitä vaan. Sama se mulle on, kenen joku uskoo luoneen maailman. Täällä me silti ollaan. Kiitollisuudenvelassa ei-kenellekään, velvollisia tekemään ei-mitään, mitä emme sydämessämme halua tehdä. Sydämen avaaminen (ilman kirurgisia toimenpiteitä) on melkoisen tärkeää. Sydämen ollessa "auki" sen kyllä tuntee. "Kiinni" ollessaan kaikki yleensä menee enemmän tai vähemmän päin helvettiä. Pumppaava punainen pallo muuttuu kovaksi kiveksi, ja teemme päätökset jonkin täysin turmiollisen mukaan, kuten rahan, politiikan tai uskonnon.

Muista kasvosi, muista itsesi, avaa sydämesi. Siinä muutama neuvo kyyniseltä auringon tuolta puolen. Mitä muuta siellä on, sen näette, kun kesä jälleen koittaa. So long!

Ei kommentteja: