Vihaan köyhyyttä. Enemmän vihaan kuitenkin päivätyötä, vapauden muuttamista rahaksi, työn tekemistä toiselle. Vapaus voi olla vankila. Yhtäkkiä mahdollisuuksia onkin rajattomasti ja oikeaa tietä ei tahdo löytää mistään. Rakkautta ja kiintymystä ei voi ostaa, eikä tunnetta, että toteuttaa todellista itseään. Joku voi saada tunteen ostamalla joka aamu kioskilta lehden herättyään yhdentoista jälkeen aamulla, joku voi tehdä työtä koko päivän ja silti tuntea olonsa riittämättömäksi ja turhautuneeksi.
Ihmiset ostavat työstä saamillaan rahoilla viinaa, jotta he unohtaisivat huonon päivätyönsä. He eivät koe, että muitakin mahdollisuuksia olisi ja jäävät paikalleen, unohtavat liekkinsä ja unelmansa.
Raha tuo onnen, jos osaa olla onnellinen ilman rahaa. Se vie nälän ja maksamattomat laskut pois pöydältä. Raha ei itsessään tuo onnea. Ajatus on todella mustavalkoinen, vähän kuin pelkkä kaupassa käynti riittäisi täyttämään päivän kaikki tarpeet. Ihminen ja tunteet olivat ennen rahaa. Raha ei saa tulla parisuhteen väliin, sillä rahasta riiteleminen keino ohittaa todellisia ongelmia. Jos raha tulee riidanaiheeksi, on ongelman juuret jossain aivan muualla. Onni on enemmän kuin raha. Raha on lumi maassa, kun Onni, Aurinko, sulattaa sen kesäisin pois. Raha on tavaroiden arvo numeroina, kylmä pala metallia, kun tunteet ovat lämmin koivunlehti auringonpaisteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti