Mistä tiedämmekään, ettei tuo "kaiken anteeksi antava" ja "hyvä" Jumala luo kaikkia maailmaan hurrikaaneja? Mistä tiedämmekään, ettei tuo "kaiken luonut" ja "kaikkivaltias" Jumala tuhoa maapalloa, leiki luomuksellaan, ihastele ihmisten pahuutta ja pilko otsonikerrosta, pitäen hyvää Perkelettä hihnassaan kiinni? Niin, emme tiedäkään. Miksi siis uskoa mihinkään sellaiseen, mitä yksi fiktiivinen kirja, "elämämme ohjenuora", Raamattu, väittää?
Kirjan kirjoittaja on voinut sekoittaa Perkeleen ja Jumalan tai jättää mainitsematta, että ne ovat yksi ja sama, ihmisen kuva. Silloin Jumalaan uskovat uskovat Perkeleeseen, pahuuteen. Ymmärrättekö? Missä on se hyvyys, mitä Luojan pitäisi ylläpitää? Luoja, joka on kaiken luonut, pystyisi kai lopettamaan pahuudenkin? Lähettääkö se enkeleitä suojelemaan meitä? Paskat, ihmiset kuolevat, uskoimme sitten mihin tahansa. Enkelit voivat pudottaa meidät hymy huulillaan katolta alas kuolemaan.
Maapallo lämpenee ja tulee osin hukkumaan, oli sitä hyvää Jumalaa olemassa tai ei. Hirveästi apuja ei ole Valkoparralta tullut, joten se varmaankin kuoli aiemmassa tekstissäni mainitsemallani traagisella tavalla. Tuskin sinua koskaan olikaan J-mies. Jos meidät loit, loit Pahan. Jos et luonut meitä, me loimme Pahan. Silloin me olemme jumalia. Me olemme perkeleitä ja jumalia, miten sitten toimimmekaan.
Näyttäkää minulle Kuolema, Jumala tai Perkele, näyttäkää oikea Joulupukki, näyttäkää George Bushin hyväntahtoisuus! Niitä emme koskaan näe, koska meillä on vain itsemme ja toisemme. Tulkaamme siis toimeen keskenämme.
