Sananselitystä

Katkeruus syntyy, kun ihminen saa tai luulee saaneensa jotain pahaa osakseen ja takertuu siihen. Syyllisyydentunto on takertumista myös. Jos kärsii yhteiskunnan asettamaa rangaistusta, syyllisyys rikokseen ehkä katoaa. Joskus täytyy antaa anteeksi itselleen, koska on itse luonut syyllisyytensä. Epäonni on idealistin keksimä sana, jonka mukaan elämä olisi muka valmiiksi onnellista. Ei se ole. Epäonnikin vain on - kuten elämä - se opettaa ja tekee vahvaksi.

Masennus on tavallaan umpikuja. Et voi tehdä mitään, ja vaikka tekisitkin, et saa siitä samaa iloa, mitä ennen sait. Ystävä voi auttaa. Meillä kaikilla on "valo". Löydä se, käytä sitä, saata ajatuksesi päätökseen, älä jää välituleen. Kipu. Tuntuu hyvältä, kun se tulee oikealta ihmiseltä. Syntymähumala. Sitä ei ole, mutta kaikki sanovat niin kuulostaakseen hauskoilta kuskeilta. Periksiantamattomuus. Tiettyä itsepäisyyttä, jonka harjoittajat saattavat huomata suuren päämääränsä saavutettuaan tehneensä paljon turhaa työtä. Itsepäisyys. Jos tiedät olevasi oikeassa, hyvä, jos väärässä, itsepäisyys on suurinta typeryyttä. Pelko. Varoitus vaarasta, jonka ihminen joskus kuvittelee olevan olemassa. Tiedosta, katso sitä silmiin ja toimi. Yleensä pelko on turha ja rajoittava, ihmisen itsensä luoma vankila. Pettäminen. Oman tahdon toteuttamista, joka loukkaa toista tai toisen tahdon toteuttamista, joka loukkaa itseä. Uskollisuus. Tahdon toteuttamista tai itsensä pettämistä. Usein molempia. Täydellistä parisuhdetta ei ole. Toisen osapuolen kiinnostavuus syntyy eräänlaisesta kitkasta, joka toista viehättää, mikä taas saa tulen lieskumaan. (Perkele, kuulostaa joltain latinosarjalta, mutta tiedätte, mitä tarkoitan.) Epätoivo. Kuvitteellisten seinien rakentamista ympärille. Toivoa ei ehkä ole, mutta aina on ulospääsy.