Aurinkoinen päivä

On ystävämme Kevään ensimmäinen aurinkoinen päivä. Aurinko paistaa ja lämmittää. Tupakka palaa, rahat on lopussa.

Viina ei sovi mulle. Olut ja vahvasti alkoholipitoiset juomasekoitukset kyllä, ja nekin nautittuna sopivaan aikaan ja hyvässä seurassa. Ajatukset harhailevat, pysähtyneet muistot maalaavat mielen pintaa. Ajatuskin päivätyöstä puistattaa, mutta mitä rahaton kulkija tekisi rahaa saadakseen? Toisaalta, mitä taiteilija ei tekisi vapautuakseen täydellisesti?

Olen köyhä, mutta tunnen olevani vapaa. Olenko onnellinen? Olen optimisti, mutta tilanne voisi olla parempi. Voisi olla asia, joka lämmittää mieltä. Muukin kuin kevätaurinko, joka nyt ensimmäistä kertaa luo kuumaa mustalle nahkatakilleni. Tiedän, mitä teen ja tulen tekemään. Kieltäydyn hyppäämästä oravanpyöriin, vaikka palankin omassa ristitulessani.

Naapuripariskunta alkaa tapella äänekkäästi. Rahasta tai tilasta, mitä toinen kaipaa tai siitä, kuinka toinen ei ole koskaan paikalla, kun ensimmäinen haluaisi tai päinvastoin? Toivoisin, että he olisivat hiljaa. Tekisivät päämäärättömän riidan sijaan jotain konkreettista ongelmalleen. Riita on tapa purkaa luontaista vihaa. Tapoja on muitakin, hyvät ihmiset. Toisen naapurin koira ilmoittaa epämiellyttävin haukahduspuuskin jokaisesta käytävällä kuulemastaan äänestä paitsi minusta. Äänettömät askeleet käytävässä, avain lukkoon, ovi auki ja aaveen hahmoni on poissa.

Menneisyydessäni ei ole tapahtunut ainuttakaan hyvää asiaa. Tai toki on, mutta ne on laskettavissa yhden käden sormilla, kun huonot asiat luetellakseni tarvitsisin kynän ja tukun paperia. Tapa, miten asiat ottaa, on ratkaiseva, tuli vastaan sitten mitä tahansa.

Suhteessa yhdessä asuminen ei ole helppoa, kaikkea muuta. Varsinkaan yksiössä. Parisuhde toimisi, jos sillä olisi käytettävissään sadan neliön omakotitalo, jonka toisen päädyn toinen voisi varata itselleen tarvitessaan tilaa. Parisuhde tarvitsee tilaa ja läheisyyttä. Sopivassa suhteessa.

Suhteessa ei tule alkaa käyttämään kompromisseja. Silloin kumpikaan ei ole onnellinen. Autuus tulee, jos tulee, itsestään. Silloin elämä maistuu parhaalta mansikalta tai mustikalta, mistä kukin sitten pitääkin. Kunnes koittaa toisen toisen irtaantuminen autuudesta. Ehkä olen pessimisti, onnellinen onnettomana, rikas rahattomana, viisas, kun näytän tunteeni. Ehkä, mutta toisaalta olen realisti.

Kevätaurinko loistaa vielä, vaikkei kukaan pyydäkään. Perkeleen optimisti. Olen musta aurinko, joka loistaa mustaa valoa. Nyt tunnen olevani musta aukko, joka imee kaiken paskan sisäänsä, eikä anna vastakaikuja.